TIEDEMEDIA

Victoria Median Tiedeuutiset

Aalto-2:n avaruusmatka päättyy – satelliitti tuhoutuu tähdenlentona ensi yönä

0c1107ff-68cd-4870-be34-1cc2264cad4a-w_576_h_2000

Havainnekuva Aalto-2-satelliitista. Kuva: Aalto-yliopisto

Aalto-2 syöksyy ilmakehään arvioiden mukaan torstaina 7. helmikuuta klo 0.51 Suomen aikaa.

Aalto-yliopistossa rakennetun, ensimmäisenä avaruuteen lähetetyn suomalaissatelliitin Aalto-2:n matka on päättymässä.

Huhtikuussa 2017 avaruuteen laukaistu ja saman vuoden toukokuussa Kansainväliseltä avaruusasemalta matkansa aloittanut Aalto-2 törmää maan ilmakehään keskiviikon ja torstain välisenä yönä, arviolta klo 0.51 Suomen aikaa.

Kaikki matalalla kiertoradalla olevat satelliitit putoavat vähitellen alaspäin kohti Maata. Mitä alemmaksi satelliitti tulee, sitä nopeammin se putoaa.

”Kun ratakorkeus on alle 200 kilometriä, kestää syöksyminen ilmakehään enää noin vuorokauden. Aalto-2:n kohdalla tämä rajapyykki oli tiistai-iltana”, kertoo professori Jaan Praks.

Vain kahden kilogramman painoinen Aalto-2 on niin pieni, että se tuhoutuu täysin syöksyessään suurella nopeudella ilmakehään. Paineaallon aiheuttama kuumennus höyrystää satelliitin, ja tuhoutuminen näkyy taivaalla tähdenlentona.

Eroon avaruusromusta

Vaikka Aalto-2 ei toiminut avaruudessa kaikilta osin suunnitellusti, ja yhteys satelliittiin menetettiin pian Kansainväliseltä avaruusasemalta vapauttamisen jälkeen, Praksin mukaan projekti opetti Aallon satelliittitiimille paljon.

Juhannusaattona 2017 avaruusmatkansa aloittanut Aalto-1 on sen sijaan toiminut suunnitelmien mukaan, ja kaikista sen tutkimuslaitteista on saatu kiinnostavaa dataa. Tällä hetkellä satelliittitiimi valmistautuu ottamaan käyttöön Ilmatieteen laitoksen kehittämän plasmajarrun eli pitkän ja ohuen, satelliitin sisällä olevalta kelalta vapautettavan sähköjohtimen.

Kun johtimeen kytketään sähkövirta, se ikään kuin nappaa kiinni maapalloa ympäröiviin varattuihin hiukkasiin. Näin satelliitin vauhti hidastuu, ja se putoaa ilmakehään nopeammin. Jos kaikki toimii suunnitellusti, Aalto-1:n putoaminen kestää muutamia kuukausia, kun siihen ilman jarrua kuluisi pari vuotta.

”Tarkoituksena on vähentää avaruusromua eli tuoda jo missionsa päättäneet satelliitit hallitusti ja nopeasti pois kiertoradalta. Nykyisen avaruusbuumin aikana tämä on yhä tärkeämpää. Tulevaisuudessa jokainen satelliitti tulee todennäköisesti tarvitsemaan jarrulaitteen”, Jaan Praks sanoo.

Avaruusromun vähentäminen on keskeinen osa myös Kestävän avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksikköä, jossa Aalto-yliopisto on mukana yhdessä Helsingin yliopiston, Ilmatieteen laitoksen ja Turun yliopiston kanssa. Huippuyksikön ensimmäiseen, jo Aallossa rakenteilla olevaan FORESAIL-1-satelliittiin tuleekin samankaltainen plasmajarrulaitteisto kuin Aalto-1:ssä.