TIEDEMEDIA

Victoria Median Tiedeuutiset

Ilmastonmuutoksen tutkimukseen 2,9 miljoonan säätiörahoitus

59bb17f8-f9fe-43e9-b6ea-f4472a95658b-w_576_h_2000

Akateemikko Markku Kulmala

Akateemikko Markku Kulmalan johtama projekti “Quantifying carbon sink, CarbonSink+ and their interaction with air quality” sai 2.9 miljoonan euron kolmivuotisen rahoituksen.

Jane ja Aatos Erkon säätiö on ollut Helsingin yliopiston pitkäjänteinen lahjoittaja. Nyt myönnetty kolmivuotinen projektirahoitus Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskukselle on säätiön historian suurin tutkimusprojektiin myönnetty rahoitus.

Jane ja Aatos Erkon säätiö on suomalainen, vuonna 2002 perustettu säätiö. Sen perustivat ministeri Aatos Erkko ja puolisonsa rouva Jane Erkko. Säätiön ensisijaisena tarkoituksena on kansainvälisesti korkeatasoisen tieteellisen tutkimuksen tukeminen ja edistäminen.

Ekosysteemin kokonaisvaikutus ilmastoon

Rahoituksen saaneessa projektissa tutkitaan hiilinieluja, muita ekosysteemien ja ihmisen toiminnan ilmastovaikutuksia sekä niiden vuorovaikutusta ilmanlaadun kanssa. Tavoitteena on paitsi parantaa ymmärrystä näiden ilmiöiden prosessista, myös mitata ja määrittää ilmiöitä numeerisesti eri ekosysteemeissä. Näin määritetään hiilinielu ja CarbonSink+, joka tarkoittaa ekosysteemin kokonaisvaikutusta ilmastoon.

— Erilaisilla ekosysteemeillä samoin kuin ihmisen toiminnoilla on monenlaisia ilmastovaikutuksia, kertoo projektin johtaja akateemikko Markku Kulmala.

Kulmala kuvailee, kuinka kasvit sitovat hiiltä aina, kun ne yhteyttävät. Yhteyttämisen sivutuotteena ilmaan vapautuu hiilivetyjä kuten monoterpeenejä.

— Jokainen meistä haistaa monoterpeenien tuoksun kävellessään kesäisessä metsässä kuivalla säällä. Nämä hiilivedyt hapettuvat ilmakehässä ja osallistuvat aerosolihiukkasten muodostumiseen.

Pienhiukkaset ja ilmastonmuutos

Aeorosolit ovat metsikön tuottamia ilmakehän pienhiukkasia, jotka viilentävät ilmastoa heijastamalla auringon säteilyä takaisin avaruuteen, sirottamalla auringon valoa kasvien käyttöön ja lisäämällä pilvien syntyä metsiköiden yllä. Lisäksi metsät ja muut ekosysteemit vaikuttavat siihen, kuinka paljon auringon säteilyä heijastuu takaisin avaruuteen. Esimerkiksi vaaleat pinnan heijastavat enemmän valoa kuin tummat pinnat.

— Olemme siis melko monimutkaisen kokonaisuuden äärellä, ja sen ymmärtäminen ja kvantifiointi tarvitsee eri alojen yhteistyötä. Saamamme rahoitus mahdollistaa tämän ja ilahduimme suuresti siitä, että säätiö haluaa rahoittaa nimenomaan huippuluokan perustutkimusta, mukaan lukien tutkimuksen tarvitsema mittauslaitteisto, kertoo Kulmala.

Rahoituksella huomattava merkitys

— Tämä on juuri sellaista rahoitusta, joka mahdollistaa korkealaatuisen ja pitkäjänteisen tutkimuksen, ja jolla on merkittävä tieteellinen vaikuttavuus. Korkealaatuisesta perustutkimuksesta syntyy sitten soveltavaa tutkimusta ja edelleen tietoa ja sovelluksia yhteiskunnan käyttöön. Rahoituksen avulla saamme toteutettua ideamme. Sitä kautta voimme vastata yhteiskunnallisesti ja ympäristön kannalta merkittäviin kysymyksiin, iloitsee Kulmala.

Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskus on Helsingin yliopiston kahden tiedekunnan alainen poikkitieteellinen yksikkö, jossa fyysikot, kemistit, metsätieteilijät ja ympäristötieteilijät ratkovat yhdessä ilmastonmuutokseen ja ilmanlaatuun liittyviä kysymyksiä. Yksiköllä on ollut yhdessä Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston kanssa Suomen Akatemian rahoittama Ilmakehätieteen huippuyksikkö jo vuodesta 2002. Huippuyksikkö on määräaikainen ja sen toiminta huippuyksikkönä päättyy tämän vuoden lopulla.