211220-1630

Jupiter ja Saturnus Helsingin taivaalla 21.12.2020 kello 16.30. Pohjoisempana planeetat näkyvät samaan aikaan matalammalla, mutta taivas on pimeämpi. Kuva Ursa / Veikko Mäkelä

Aurinkokunnan suurimmat planeetat, Jupiter ja Saturnus, ovat taivaalla lähimmillään toisiaan maanantaina 21.12. Jupiter ohittaa Saturnuksen taivaalla keskimäärin 19,9 vuoden välein, mutta tällä kertaa kaksikko näyttää liki sulautuvan yhteen. Edellisen kerran Jupiter ja Saturnus olivat näin lähekkäin taivaalla 1623, ja seuraavan kerran ne näkyvät näin tiiviisti vuonna 2080.

Jupiterin ja Saturnuksen keskinäistä lähestymistä taivaalla on voinut seurata jo pitkään. Kesällä ne olivat matalalla etelässä keskiyöllä, ja syksyllä ne ovat nousseet etelätaivaalle ilta illalta hiukan aikaisemmin. Maanantaina 21.12. niiden näennäinen välimatka on kutistunut lyhimmilleen, noin kuuteen kaariminuuttiin. Tämä on vain viidesosa täysikuun halkaisijasta. Yleensä planeetoilla on taivaalla välimatkaa lähimmilläänkin parin täysikuun verran.

Planeetat voi nähdä paljain silmin. Ne sijaitsevat iltahämärässä hyvin matalalla etelälounaan taivaalla. Jupiter on kaksikosta selvästi kirkkaampi, ja Saturnus näkyy lähes Jupiterissa kiinni olevana pisteenä yläoikealla. Planeetat on helppo tunnistaa, sillä samassa suunnassa ei ole nyt kirkkaita tähtiä. Tavallisilla kiikareilla voi erottaa myös neljä suurinta Jupiterin kuuta, jotka sijaitsevat suorana letkana Jupiterin molemmin puolin.

Havaintopaikka kannattaa valita ajatuksella

Jupiterin ja Saturnuksen kohtaaminen voidaan nähdä karkeasti arvioiden Oulun eteläpuolisessa Suomessa. Mitä pohjoisemmassa kaksikkoa katsellaan, sitä matalammalla taivaalla ne näkyvät, mutta toisaalta taivas pimenee pohjoisessa aikaisemmin, joten myös planeetat alkavat erottua hämärältä taivaalta aikaisemmin.

Kaksikon katseluun tulee valita paikka, jossa etelän suunnalla horisontissa on mahdollisimman vähän taloja tai puita. Mäet, pellot ja rannat voivat olla hyviä havaintopaikkoja.

Hyvä aika alkaa tähyillä Jupiteria ja Saturnusta on noin klo 16 alkaen, jolloin planeetat alkavat erottua laskeneen Auringon valaisemalta taivaalta, ja ne ovat edelleen verraten korkealla. Mitä pimeämmäksi taivas käy, sitä paremmin Jupiter ja erityisesti himmeämpi Saturnus erottuvat taivaalta, mutta sitä matalammalle ne ovat ennättäneet laskea. Havaintoikkuna on melko lyhyt, sillä kaksikko laskee Auringon perässä pian horisontin taa.

Planeetat ovat alle asteen, eli kahden täysikuun halkaisijan, päässä toisistaan 13.–29.12. Kannattaa etsiä hyvä havaintopaikka ja koettaa paikallistaa kaksikko taivaalta jo ennen 21.12., jotta voi varmistaa, että niiden eteen ei tule puita tai rakennuksia. Koska joulukuu on yksi pilvisimmistä kuukausista Suomessa, ei muutenkaan kannata laskea sen varaan, että juuri 21.12. olisi pilvetöntä. Kaksikkoa kannattaa siis havaita, kun se on mahdollista.

Planetaarista takaa-ajoa

Jupiter kiertää Auringon 11,9 Maan vuodessa ja Saturnukselta tähän menee 29,5 Maan vuotta. Ne näkyvät samassa suunnassa maapallon taivaalla keskimäärin 19,9 vuoden välein. Planeettojen näennäinen etäisyys toisistaan taivaalla vaihtelee, sillä Saturnuksen ja Maan ratatasot ovat hieman kallellaan Jupiterin ratatason suhteen. Todellisuudessa Jupiter ja Saturnus eivät ole avaruudessa lähekkäin, vaan ne kiertävät Aurinkoa omilla radoillaan, ja ohitus tapahtuu liki 800 miljoonan kilometrin turvavälillä.

Julkisuudessa on liikkunut kahta eri vuosilukua siitä, milloin Jupiter ja Saturnus näkyivät viimeksi näin lähekkäin. Vuonna 1623 tapahtui edellinen näin tiivis ohitus, mutta koska planeetat olivat tuolloin taivaalla hyvin lähellä Aurinkoa, on mahdollista, että juuri kukaan ei niitä ainakaan nykyisen Suomen alueella nähnyt. Edellinen kerta, kun kaksikko näkyi taivaalla helposti näin lähekkäin, tapahtui vuonna 1226.

Jupiter ohittaa Saturnuksen taivaalla seuraavan kerran marraskuussa vuonna 2040 vajaan asteen etäisyydeltä, ja seuraava kuuden kaariminuutin lähiohitus tapahtuu maaliskuussa vuonna 2080.